Rakas Päiväkirja,

eilen olin jälleen elokuvissa, samassa Mirjamin seurassa kuin ennenkin, katsoin Pedro Almodovarin Särkyneet syleilyt, niistähän tässä on kysymys, kun Grandi muutti Rovaniemelle, hänelle ei seksi ja elokuvat riittänyt, musiikki ärsytti Grandia, paitsi Lordi.

Penelope Crutz oli huikea Audrey Hepburnina ja Marilyn Monrona platinablondina, en ole Almodovarilta nähnyt muita filmejä kuin Naisia hermoromahduksen partaalla, se oli niin hauska, että teki mieli itkeä.

Seuraavaksi haluan nähdä Coco Chanelin uskomattoman elämäntarinan, rakastan noita ranskalaisia, vaikka en osaa ranskaa. Jos vielä pääen sinne, vien ruusun Jim Morrisonin haudalle.

Tapaamisiin.