näin aivan mahtavan Imbi Pajun tekemän dokumentti-elokuvan Suomenlahden sisaret Lotta Svärd-järjestön vaiheista miehitetyssä Eestissä.

Oli hyvin surullinen ja hyvin kaunis tarina naisista sodassa, onneksi tulee ainakin televisiosta FST5 kanavalta kuun lopussa, on osa meidän lähihistoriaamme ja hyvin lohdullisella tavalla kuvattu.

En vieläkään tiedä tuleeko dokumentti m yös elokuvateatterilevitykseen, sen toivoisi kuuluvan Peruskoulun opetukseenkin.

Viisi tähteä,

nähdään pian

Kaksi rainaa on nähty, Coco ja Igor Elenan kanssa ja Takina Woodstock Marian kanssa.

Coco ja Igor oli pienieleinen draama vailla todellisuuspohjaa, päähenkilöt puhuivat ranskaa ja venäjää, musiikki oli Stravinskin ja mielenkiinto petetyn aviovaimon Katjan puolella. Leikkaus Venäjän vallankumouksesta oli kökkö. Neljä tähteä

Takina Woodstockissa ei ollut jälkeäkään Jimi Hendrixistä tai muista legendoista, oli seksiä, päihteitä ja sekoilua sekä homoeroottista rakkautta vihreässä maisemassa, joka tarinan lopussa muuttui mudaksi. Kaksi tähteä yrityksestä.

Missä muuten viipyy Markus Selinin ja Renny Harlinin suursatsaus Mannerheim?

Nähdään taas!

kaksi uutta rainaa on nähty, Coco ja Igor ja Takina Woodstock.

Coco Chanelin ja Igor Stravinskin love storyllä ei ole todellisuuspohjaa elämäkerroissa, mutta tarina oli hyvä ja kertomisen arvoinen, kun taustalla soi Stravinskyn musiikki ja päähenkilöt puhuivat ranskaa ja venäjää. Myötätuntoni meni tarinan petetylle aviovaimolle Katja Stravisnkylle. Näytteleminen oli vähäeleistä draamaa ylellisissä puitteissa.

Varsien surkea oli leikkaus Venäjän vallankumouksesta, oli idiooteille tehty. Neljä tähteä.

Takina Woodstock oli Leen ohjaus Woodstockin legendaarisista festareista, seksiä, päihteitä ja homoseksuaaleja maalaismaisemassa, rahanahne juutalainen äiti ja äkäiset farmarit, näyttämölle saakka ei koskaan päästy, joten Jimi Hendrix ja Janis Joplin jäivät kokematta. Kaksi tähteä yrityksestä.

Lukemisen alla on Paulo Coelhon Zahir, siitä seuraavaksi.

Huomiseen!

eilen olin jälleen elokuvissa, samassa Mirjamin seurassa kuin ennenkin, katsoin Pedro Almodovarin Särkyneet syleilyt, niistähän tässä on kysymys, kun Grandi muutti Rovaniemelle, hänelle ei seksi ja elokuvat riittänyt, musiikki ärsytti Grandia, paitsi Lordi.

Penelope Crutz oli huikea Audrey Hepburnina ja Marilyn Monrona platinablondina, en ole Almodovarilta nähnyt muita filmejä kuin Naisia hermoromahduksen partaalla, se oli niin hauska, että teki mieli itkeä.

Seuraavaksi haluan nähdä Coco Chanelin uskomattoman elämäntarinan, rakastan noita ranskalaisia, vaikka en osaa ranskaa. Jos vielä pääen sinne, vien ruusun Jim Morrisonin haudalle.

Tapaamisiin.

nyt on sitten Michael Jackson haudattu. Mieleen tulevat muutkin kuolleet, James Dean, Marilyn Monroe, Hanoi Rocksien Razzle ja Kurt Cobain.

Grandi on nyt Rovaniemellä, lähetin hänelle tekstarin, missä toivotin onnea uuteen kotiin. Eilen soitin hänelle, kysyin vastaanottaako viestejä ja hän sanoi, että voin lähettää sähköpostia. Lähetin Grandille viestin, ei ole vastannut.

Tycho ja Kristina von Rosenvinge ovat tänään lentäneet kotiinsa Annapolisiin.

Oli aivan ihastuttavaa tutustua Kristinaan ja Tychoon, molemmat tekevät työtä.

Lahjaksi sain Washington DC kirjan omistuskirjoituksella.

Suski on kylpylässä, Marjatta New Wine tapahtumassa.

eilen tuli televisiosta ohjelma otsikolla Pitkä kuuma kesä, mm. Tapani Kansa siityi, hän on aivan loistava.

Minulle tuli mieleen myös Pate Mustajärvi, hän yhtenä kesänä soitti minulle Hit Magazinen toimitukseen. Hän kysyi voisinko julkaista hännen keksimänsä otsikko.

Jotenkin unohdin sen, että Pate ja Pobeda ovat tosi shovinisteja.

Sain kuulla, että topivottu otsikko oli b iisin nimi venäjäksi, Eetim, Zarkim Lietam, Huj. Kirjoitin otsikon ylös ja vein jutun taittoon.

Kun sitten Hit Magazine tuli kirjapainosta tuli toimittajani Päpä luokseni, hän osasi vähän venäjääkin, hän kysyi minulta miksi en laskenut sanojen lukumäärää Hujhan tarkoittaa miehen piselloa.

nyt ovat Unionin vaalit ohitse, meni tosi huonosti eli ehdokkaani ei päässyt mepiksi. Äänestin naista, ei voi mitään.

Huomiseksi on luvannut sadetta. Ystäväni Gudrun lupasi kitenkin grillata makkaraa. Heinz ja Gudrumin ja Heinzin beagle ovat yhä maalla, Gudrun on jatkuvasti eron partaalla, mutta ei voi erota, kun ei saa miehensä kanssa sovittua koiran tapaamisoikeudesta.

Jesse on ensimmäinen koira, johon olen tutustunut. Tätä ennen oli kummisetäni Luhdan Jussin seksrotuinen Turo, joka piti nukuttaa tästä elämästä, kun Jussi meni Palvelutaloon.

Itse olen kissaihminen ja sosiseeraan m uiden kissaihmisten kanssa, kuten yläkerran Helinä ja hänen ystävänsä Marja. Marjan kissa Matteus oli eläny hyvän elämän.

Huomenna tapaan aamulla Paratiisia mainostavan Jehovan todistajan kanssa, tulee suuri väittely siitä pääseekö taivaaseen enemmän ihmisiä kuin ne 144.000.

Grandista eikä Sirkkiksestä ole nyt kuulunut mitään, minulla on vielä Grandin lainakirjat, ne pitää palauttaa. Pidin Thoenen pariskunnan kirjoista katkeraan loppuun saakka, kun Grandi ei halunnutkaan yhteistä vanhuutta kanssani.

Toinen takaisku on silmälasit, saan nyt uudet, mikä on aivan ihanaa, mutta rahoitus järjestyi säästöjen avulla, olisin halunnut Israeliin Lehtimajajuhliin.

Sähköisesta kohtaamispaikasta ei toistaiseksi löytynyt seuraa. Huomiseen.

tänään olen kävellyt sateessa muistellen Hanoi Rockseja 1980-luvulla, silloin bändi oli Japanissa kiertueella.

Hit Magazinen päätoimittaja Jorma Karjalainen halusi kiertuejulisteen risukirjaimineen.

Soitin useihin hotelleihin etsiessäni bändiä, joka kirjoittautui hotelliin managerinsa Seppo Vesterisen nimellä.

Hanoit olivat aina tien päällä, joko he olivat juuri lähteneet tai sitten vielä eivät olleet saapuneet hotelliin.

Lopulta olin niin stressaantunut, että kun respa vastasi, sanoin suomeksi jokohama humahuta Hanoi Rocks.

Silloin respan nuori mies oli ylpeää taidoistaan:yesss, Hanoi Locks hele.

Toinen muistoni Hanoista oli Michael Monroe, hän piti palstaa New Yorkissa. Palstraa varten Michel kuvattiin World Trade Centerin katolla, nyt sitä taloa ei enää ole.

Päivän iloisin uutinen on Andy McCoyn patsas Pelkosenniemeen, se oli jopa Ylittäny Suomen Kuvalehden julkaisukynnyksen.

Tampereella on Olavi Virralle muistomerkki. Antro Kaleva on tehnyt sen, rahoitus järjestyi keräyksellä. Nyt on jännittävää nähda saako Markus Selin rahoituksen Mannerheim-elokuvalle, sen budjetti on 10 miljoonaa €.

Muuten päivä on ollut luopiomainen, kun on surua Grandin muutosta Rovaniemelle rakastettunsa luokse.

Sirkkis oli mennyt antamaan yhteystietoni Grandin naisystävälle, katkaisin välini Sirkkikseen tekstarilla, kirjoitin, että emme enää ole ystäviä, luottamus meni.

Gudrun kävi luonani kahvilla, kuuntelimme Tapani Kansaa. Aivan huikeaa musiikkia, mikä määrä lahjakkuutta siinä perheessä on.

Kulttuuritalon konsertti oli uskomattoman upea, olin Grandin kanssa katsomassa ja kuulemassa sitä esitystä, Nina af Enehjelm järjesti sisäänpääsyn.

Nyt sopii toivoa, että Nina pääsisi Unionin Parlamenttiin.

Sirkkiksen kanssa olin ystävää kolme vuosikymmentä, Grandin kanssa olin 14 vuotta on ja off periaatteella. En aavistanut, että menetän molemmat kerralla.

Onneksi illalla tulee televisiosta kunnon komedia, Jack Nicholson on pääosassa Anger Managementissä.